Troponiini: testi, normaaliarvot, korkeus

Mikä on troponiini?

Troponiini on tärkeä lihasproteiini: luusto- ja sydänlihakset koostuvat lihassäikeistä (lihassoluista, lihaskuitusoluista), vaikkakin eri tavoin. Jokainen lihaskuitu koostuu jopa sadoista lihasfibrilleistä (myofibrilleistä), jotka sisältävät lankamaisia säikeitä (myofilamentteja). Nämä säikeet sisältävät erilaisia proteiineja, jotka auttavat lihaksia supistumaan ja rentoutumaan uudelleen. Yksi näistä proteiineista on troponiini.

Mitä troponiini oikein on?

Pohjimmiltaan on kolme erilaista troponiinia. Ne koostuvat aminohapoista ja muodostavat proteiinikomplekseja. Nämä kukin koostuvat kolmesta alayksiköstä. Alayksikkö (UU) troponiini C sitoo kalsiumia. Troponiini T -alayksikkö sitoutuu toiseen proteiiniin (tropomyosiiniin), kuten myös troponiini I -alayksikkö, joka sitoutuu rakenteellisen proteiinin aktiiniin. Niiden vuorovaikutus mahdollistaa lihasten supistumisen ja rentoutumisen uudelleen. Kehon kolme troponiinikompleksia ovat

sydämen troponiini (koostuu alayksiköistä cTnT, cTnI, TN-C)
valkoisten luurankolihasten troponiini (nopeita liikkeitä varten koostuu alayksiköistä fTnT, fTnl, TN-C2)
punaisten luurankolihasten troponiini (voimakestävyyden vuoksi koostuu UE sTnT:stä, sTnI:stä, TN-C:stä).

Merkitys lääketieteessä

Milloin troponiini määritetään?

Jos lääkäri epäilee, että potilaan sydänlihas on vaurioitunut, hän määrittää troponiini T ja troponiini I (hän tekee myös ns. 12-kytkentäisen EKG:n). Näiden kahden laboratorioarvon lisäksi lääkäri mittaa myös muita endogeenisiä aineita, jotka ovat kohonneet sydänkohtauksen jälkeen. Näitä ovat erilaiset proteiinirakenteet, kuten myoglobiini ja entsyymit kreatiinikinaasi (CK ja CK-MB), laktaattidehydrogenaasi (LDH) ja glutamaattioksaloasetaattitransaminaasi (GOT = AST). Näitä aineita löytyy kuitenkin myös muista kehon soluista, eivätkä ne siksi ole sydämelle ominaisia. Arkipäiväisessä kliinisessä käytännössä lääkärit tiivistävät nämä aineet termillä "sydänentsyymit".

Lääkärit määrittävät myös troponiinin tunnistaakseen hyljintäreaktion sydämensiirron jälkeen. Ne määrittävät myös troponiiniarvon muualla (erityisesti munuaisissa) johtuvan elinten vajaatoiminnan aiheuttamissa sydänlihasvaurioissa.

Troponiini testi

Troponiinin mittaamiseksi lääkäri ottaa potilaasta verinäytteen, joka analysoidaan sitten laboratoriossa.

On myös troponiinitestejä, jotka voidaan tehdä suoraan potilaan sängyn vieressä. Koska niiden tulokset ovat usein epätarkkoja kuin laboratoriosta saadut mitatut arvot, niitä käytetään pääasiassa mittausarvojen kulun seurantaan.

Troponiinitesti sydäninfarktin varalta

Sydäninfarkti (sydäninfarkti) tapahtuu, kun sydämen verisuoni (sepelvaltimo) tulee liian kapeaksi tai tukkeutuu kokonaan sisäseinien kerrostumien vuoksi. Sydänlihas ei silloin saa enää (riittävästi) happea, eikä se voi enää suorittaa työtään. Potilaat kokevat voimakasta painetta, polttavaa tai kipua rintaluun takana (angina pectoris), joka mahdollisesti säteilee käsivarsiin, kaulaan, leukaan, ylävatsaan tai selkään.

Jos epäillään sydänkohtausta, lääkärit tekevät EKG:n (EKG) mahdollisimman pian. Jos havaitaan sydänkohtaukselle tyypillisiä muutoksia (kuten ns. ST-arvot), ne aloittavat toimenpiteet verenkierron palauttamiseksi sepelvaltimoihin (revaskularisaatio).

Jos EKG:ssä ei ole poikkeavuuksia, sydänkohtausta ei voida vielä sulkea pois (esim. ns. NSTEMI:n tapauksessa). Tässä tapauksessa troponiini tulee esiin tärkeimpänä infarktin biomarkkerina. Koska se kuitenkin nousee vasta jonkin ajan kuluttua (ja voi siksi olla edelleen normaali pian mahdollisen sydänkohtauksen jälkeen), lääkärit tarkistavat sydänlihasproteiinin tason veressä useita kertoja lyhyin väliajoin. Lääkärit käyttävät troponiini T hs -testejä, koska ne voivat viitata sydänlihasvaurioon hyvin varhaisessa vaiheessa.

Etenemisen seuranta

Troponiinin standardiarvot

Sovellettavat troponiinin standardiarvot riippuvat testausmenettelystä. Erittäin herkät testit voivat havaita pienimmätkin määrät sydänlihasproteiinia verestä. Tästä syystä troponiini T:n standardiarvot eroavat tavanomaisten testimenetelmien arvoista.

Troponiini T / Troponiini I	Troponiini Ths (erittäin herkkä)
Normaaliarvot	< 0.4 µg/l	< 14 ng/l (< 0.014 µg/l) (< 0.014 ng/ml; < 14 pg/ml)
Epäilty sydänsairaus, infarktia ei voida sulkea pois	0.4 – 2.3 µg/l	14-50 ng/l (0.014-0.05 µg/l) (0.014-0.05 ng/ml; 14-50 pg/ml)
Epäilty sydäninfarkti	> 2.3 µg/l	> 50 ng/l (> 0.05 µg/l) (> 0.05 ng/ml; > 50 pg/ml)

Milloin troponiinitasot ovat alhaisia?

Troponiinia löytyy sydänlihassoluista. Se vapautuu vain, kun ne ovat vaurioituneet. Siksi sydänlihasproteiinia ei yleensä voida havaita terveiden ihmisten veressä. Joskus mittaussyistä löytyy hieman kohonneita arvoja (mutta silti normaaliarvojen sisällä).

Milloin troponiinitasot ovat kohonneet?

Jopa lievästi vaurioituneet sydänlihassolut lisäävät troponiinitasoja. Syitä näihin kohonneisiin arvoihin ovat

Sydänkohtaus (sydäninfarkti), yleensä: Akuutti sepelvaltimotauti (epästabiili angina pectoris, NSTEMI, STEMI)
Sydämen sydämentykytys ja rytmihäiriö (takykardiallinen rytmihäiriö)
Vaarallinen verenpaineen nousu (hypertensiivinen kriisi)
Sydämen vajaatoiminta (sydämen vajaatoiminta
Sydänlihassairaudet, kuten Tako-Tsubo-kardiomyopatia (psykologisesta tai emotionaalisesta stressistä johtuva toimintahäiriö, joka tunnetaan myös nimellä "särkyneen sydämen" oireyhtymä)
Aortan seinämän repeämä (aortan dissektio), voimakkaasti kaventunut aortta (aorttastenoosi)
Keuhkoembolia, keuhkoverenpainetauti (= keuhkoverenpainetauti; veren takaisinvirtaus sydämeen aiheuttaa siellä vaurioita)
Sydänleikkaukset, sydämensiirrot

Harvemmin muut tekijät ovat syynä siihen, miksi troponiini potilaan veressä on kohonnut. Muun muassa seuraavat syyt johtavat troponiini T:n nousuun, erityisesti erittäin herkillä testeillä:

Sepelvaltimoiden kouristukset (sepelvaltimon spasmi)
Sepelvaltimoiden tulehdus (sepelvaltimotulehdus)
Neurologiset sairaudet, kuten aivohalvaus tai aivoverenvuoto
pieni sydänvaurio lääketieteellisistä toimenpiteistä, kuten ohitusleikkauksesta, sydämen katetroista, sydämentahdistimen stimulaatiosta, sähköiskusta (elvytykseen tai sydämen rytmin normalisoimiseksi = kardioversio)
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi)
sydäntä vahingoittavat lääkkeet (esim. kemoterapeuttiset aineet, kuten doksorubisiini)
Myrkyt (kuten käärmeen myrkky)
Verimyrkytys (sepsis)