Keltakuumerokotus: Ketä rokotetaan?
Periaatteessa keltakuumerokotus on erityisen tärkeä paikallisväestölle keltakuumerokotteen endeemisillä alueilla, koska sataprosenttista suojaa hyttysenpuremien tarttumiselta ei voida taata edes suurella valppaudella. Jos noin 60–90 prosenttia endeemisen alueen väestöstä on rokotettu, voidaan taudinpurkaukset estää.
Rokotukset ovat kuitenkin tärkeitä myös keltakuumeen endeemisille alueille matkustaville. Joissakin maissa on jopa rokotusvaatimus: tällaiseen maahan ei saa matkustaa (ei edes kauttakulkumatkalla) ilman asianmukaista todistetta. Rokotusta ei kuitenkaan suositella vain maille, joissa se on pakollinen, vaan kaikissa maissa, joissa on mahdollinen keltakuumetartunnan riski. Missä maissa keltakuumerokotus on suositeltavaa tai pakollista, voit selvittää matkalääkäriltäsi.
Keltakuumerokotusmenettely
Keltakuumerokote on aktiivinen rokotus elävällä rokotteella. Tämä tarkoittaa, että kehoon ruiskutetaan heikennettyjä keltakuumeviruksia. Koska taudinaiheuttajat ovat heikentyneet, ne eivät yleensä voi aiheuttaa keltakuumetta. Keltakuumerokotuksen jälkeisinä päivinä potilaan immuunijärjestelmä kehittää vasta-aineita viruksia vastaan ja taistelee niitä vastaan. Tällä tavoin kehon oma puolustusjärjestelmä "oppii" tuhoamaan keltakuumevirukset. Rokotteena on ns. 17D keltakuumerokote, jota on käytetty tehokkaasti yli 70 vuotta.
Kuinka usein rokotetaan?
Maakohtaiset pääsyvaatimukset voivat kuitenkin muuttua. Siksi on tärkeää ottaa selvää hyvissä ajoin ennen suunniteltua matkaa ja tarvittaessa päivittää rokotus (kymmenen vuoden välein).
Asiantuntijoiden mukaan voi myös olla järkevää toistaa rokotukset kymmenen vuoden välein seuraaville ihmisryhmille. Nämä sisältävät:
- Lapset, jotka olivat ensimmäisen rokotuksen yhteydessä alle kaksivuotiaita.
- Naiset, jotka ovat saaneet rokotuksen raskauden aikana.
- HIV-tartunnan saaneet henkilöt
- Henkilöt, jotka ovat saaneet MMR-rokotuksen samanaikaisesti.
Missä rokote annetaan?
Keltakuumerokotuksen erityispiirre on, että vain erikoislääkärit ja luvan saaneet rokotuskeskukset saavat antaa sitä. Nämä lääkärit, joista suurin osa on trooppisen lääketieteen asiantuntijoita, saavat Maailman terveysjärjestön (WHO) todistuksen tätä tarkoitusta varten ja saavat sitten antaa keltakuumerokotetta maailmanlaajuisesti. Se on ainoa rokotus, jota tämä erityisvaatimus koskee.
Monet ihmiset pelkäävät rokotettaessa sivuvaikutuksia tai rokotereaktioita. Keltakuumerokotteen sivuvaikutukset ovat onneksi harvinaisia ja keltakuumerokotteen katsotaan olevan turvallinen ja hyvin siedetty. Lääkärin on kuitenkin ilmoitettava jokaiselle potilaalle suullisesti mahdollisista keltakuumerokotteen sivuvaikutuksista ennen rokotusta.
Yleensä flunssan kaltaiset oireet voivat ilmaantua kolmesta neljään päivää keltakuumerokotuksen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että keltakuumerokote sisältää heikennettyjä mutta periaatteessa toimivia viruksia.
Erityinen keltakuumerokotteen sivuvaikutus on allerginen reaktio kananmunanvalkuaiselle. Tämä johtuu siitä, että keltakuumerokote sisältää erityisen runsaasti kananmunanvalkuaista ja voi siksi aiheuttaa vakavia allergisia reaktioita ihmisille, jotka ovat allergisia kananmunanvalkuaiselle.
Ketä ei saa rokottaa?
Koska kyseessä on elävä rokotus, myös henkilöt, joilla on voimakas immuunipuutos (esimerkiksi AIDS:n vuoksi), tulisi rokottaa vain poikkeustapauksissa. Tämä johtuu siitä, että normaalisti toimiva immuunijärjestelmä on tärkeä rokotesuojan rakentamiselle. Lisäksi elävällä rokotuksella voi olla arvaamattomia seurauksia immuunipuutoksen tapauksessa.
Yli 60-vuotiaiden kohdalla lääkäreiden tulee myös punnita rokotuksen hyödyt ja riskit etukäteen, sillä vakavia rokotteen sivuvaikutuksia voi esiintyä hyvin harvoissa tapauksissa.
Raskaana olevia tai imettäviä naisia ja alle yhdeksän kuukauden ikäisiä imeväisiä ei myöskään tule rokottaa.