Vanhuudessakaan kaiken ei tarvitse olla koko ajan alamäkeä. Ne, jotka liikkuvat mahdollisimman paljon kykyjensä puitteissa, voivat saavuttaa huomattavia parannuksia.
Aivohalvaukset tai kaatumiset, jotka johtavat luunmurtumaan, vievät monilta iäkkäiltä ihmisiltä ainakin tilapäisesti liikkuvuuden. Lyhyelläkin toimettomuudella on negatiivinen vaikutus kehoon ja mieleen, varsinkin vanhemmalla iällä. Vanhukset ovat vaarassa tulla pysyvästi riippuvaiseksi tuesta ja hoidosta.
Äkillisen vakavan sairauden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa itsenäisen kotielämän päättymistä. Kuntoutus voi auttaa löytämään tien pelätyltä yksisuuntaiselta kadulta sairaalasta suoraan hoitokotiin. Tavoitteena on asua itsenäisesti, mahdollisesti avohoidon tuella.
Itsenäisyyden säilyttäminen
Vielä työssä olevien kuntoutuksen tulee ensisijaisesti mahdollistaa paluu normaaliin työhönsä. Iän myötä tavoitteet kuitenkin muuttuvat. Tavoitteena on nyt saada takaisin, parantaa tai ylläpitää itsenäistä asumista omassa kodissa (arjen osaaminen). Tavoitteena on vähentää tai estää hoidon tarvetta.
Kuntoutusvaihtoehdot
Lisäksi eläkeläisten tulee päästä itse kotinsa läheisyyteen päiväklinikalle tai avohoitokuntoutuskeskukseen omaisten tai järjestäytyneen nouto- ja toimituspalvelun avulla. Avohoitokuntoutus on yleensä rajoitettu 20 hoitopäivään. Jos määritettyä hoitotavoitetta ei tänä aikana saavuteta, voit hakea vakuutusyhtiöltä jatkoaikaa kuntoutuksen ajaksi.
Polku kuntoutukseen
Mitä aikaisemmin kuntoutus alkaa, esimerkiksi aivohalvauksen jälkeen, sitä onnistuneemmaksi se lupaa tulla. Ennen kuin valitset kuntoutuslaitoksen, sinun on hankittava lupa sairausvakuutusyhtiöltäsi. Yleensä sairaalassa sinua hoitava lääkäri jättää hakemuksen.
Kuntoutushakemuksen voivat jättää myös yksityislääkärit tai sairaanhoitolaitoksen (MDK) arvioinnin jälkeen. Yksityisen hoitovakuutuksen tapauksessa tämän tekee Medicproof. Sairaalan sosiaalipalvelut, sairausvakuutusyhtiö tai erityiset nettiportaalit voivat auttaa sinua valitsemaan sopivan kuntoutuslaitoksen.
Rehab kannattaa:
- Kahdeksan viikon harjoittelu kuntolaitteilla voi lisätä lihasvoimaa mitattavasti jopa 65–95-vuotiailla*.
- Koulutetut tutkimukseen osallistujat reagoivat myös vähemmän innokkaasti uusiin haasteisiin.
Terapiatiimi
Iäkkäiden kuntoutuspotilaiden keski-ikä on noin 80 vuotta. Pääsairauden lisäksi potilailla on lähes aina lisätiloja, jotka vaativat myös hoitoa. Tätä värikästä eri terveyshäiriöiden rysäystä kohtaa yhtä värikäs hoitotiimi: lääkärit, sairaanhoitajat, fysioterapeutit, toimintaterapeutit, puheterapeutit, sosiaalipedagogit, psykologit ja ravitsemusterapeutit työskentelevät käsi kädessä.
Kuntoutushoidon ensimmäisten päivien jälkeen kullekin kuntoutuspotilaalle asetetaan omat tavoitteet (geriatrinen arviointi): Tämä tarkoittaa, että hoidon tarjoajat keskittyvät vähemmän diagnoosiin ja enemmän olemassa oleviin vammoihin. Kaikki hoitotiimin jäsenet raportoivat, mitkä vammat ja ongelmat ovat havainneet alueellaan. Kuntoutuspotentiaali määritellään yhdessä ja pidetään viikoittain kokouksia, joissa tarkastetaan, voidaanko tavoitteet saavuttaa.
Motivaatio – olkoon kaikki ja kaiken loppu
Valmistautuminen kotiin
Hoidon aikana fysioterapeutti ja toimintaterapeutti tarjoavat potilaille yksilöllisesti sovitettuja apuvälineitä tarpeen mukaan. Terapeutit tutustuttavat myös omaisia vammaisiin ja apuvälineisiin, kuten pyörätuoliin tai rollaattoriin.
Toimintaterapeutit tai sosiaalipedagogit ovat potilaan mukana hänen kotonaan. He tarkistavat, voisivatko tietyt apuvälineet helpottaa elämää kotona vai ovatko muuttotoimenpiteet tarpeellisia (kodin mukauttaminen). Tämä paikallinen tapaaminen voi kuitenkin paljastaa, että paluu nykyiseen kotiympäristöön aiheuttaa liian suuren turvallisuusriskin.
Avohoidon turvaverkko perustetaan hyvissä ajoin ennen kotiutumista riittävän sairaanhoidon, sairaanhoidon ja kotihoidon varmistamiseksi kotona.
Älä anna periksi
Sukulaiset ovat erittäin tärkeässä roolissa. Tunnustus ja rohkaisu vahvistavat motivaatiota ja itseluottamusta kuntoutusjakson jälkeen. Jotta saavutetut kuntoutustavoitteet olisivat kestäviä pitkällä tähtäimellä, opitut harjoitukset tulee tulla kiinteäksi osaksi päivittäistä rutiinia myös jälkikäteen.
Esimerkiksi fysioterapeuttien tulisi tarkistaa tämä riippumaton seurantahoito pidemmillä väliajoilla.