Mikä on toimintaterapia?
Toimintaterapia on terapiamuoto, joka auttaa sairaita tai loukkaantuneita selviytymään arjesta. Sen tarkoituksena on antaa potilaille mahdollisuus huolehtia itsestään mahdollisimman pitkälle, osallistua yhteiskuntaan ja parantaa siten elämänlaatuaan.
Toimintaterapiaa suorittavat erityisesti koulutetut toimintaterapeutit. Ne toimivat aina kokonaisvaltaisesti ja ottavat huomioon paitsi potilaan sairaudesta johtuvat rajoitukset myös sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Seuraavat toimintaterapian tavoitteet voidaan tiivistää:
- Yksilöllisten tavoitteiden, potilaan toiveiden ja mahdollisuuksien määrittely
- Edistää ja parantaa liikekoordinaatiota, aisti- ja tunnehavaintoa
- Fyysisten ja henkisten edellytysten kehittäminen itsenäiseen ja tyydyttävään elämäntapaan
- Parantaa elämänlaatua laajentamalla olemassa olevia kykyjä
- Uudelleenintegroituminen henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja tarvittaessa ammatilliseen ympäristöön
Indikaatiokoodi
Lääkärin on määrättävä toimintaterapia terapeuttisena toimenpiteenä. Ns. indikaatiokoodi, kirjainten ja numeroiden yhdistelmä, jonka lääkäri ilmoittaa reseptissä, kertoo lääketieteellisen syyn toimintaterapian käyttöön. Terapeutti ei saa lisätä puuttuvia tietoja tai tehdä sen vain neuvoteltuaan lääkärin kanssa.
Ammattinimikkeen historia
1. tammikuuta 1999 tuli voimaan laki "Gesetz über den Beruf der Ergotherapeutin und des Ergotherapeuten (Ergotherapeutengesetz – ErgThG)". Tämä korvasi aiemman virallisen virkanimikkeen "toimintaterapeutti". Termiä "toimintaterapia" käytetään kuitenkin joskus edelleen synonyyminä toimintaterapialle. Toimintaterapeutin tai toimintakasvattajan ammatti on itsenäinen koulutusammatti.
Milloin toimintaterapiaa tehdään?
Toimintaterapiaa tehdään auttavana, tukitoimenpiteenä esimerkiksi geriatriassa, lasten- ja nuorten lääketieteessä, mutta myös psykiatriassa ja ortopediassa. Sitä käytetään muun muassa potilaiden palaamiseen työhön.
Toimintaterapia ortopediassa ja reumatologiassa sekä tapaturmien jälkeen
Seuraavat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet rajoittavat potilaiden jokapäiväistä elämää ja saattavat siksi vaatia toimintaterapiaa:
- luunmurtumat
- Krooniset selkäongelmat
- Karkea- tai hienomotoristen taitojen häiriöt
- alaraajojen halvaus
- amputaatiovammat
- nivelrikko
Neurologian toimintaterapia
Potilaiden, joilla on hermoston sairauksia, toimintakyky on usein vakavasti rajoitettu. Esimerkkejä neurologisista sairauksista, joihin toimintaterapiahoidoista voi olla apua
- Tahti
- Kalloserebraalinen trauma
- Aivovamma (aivovaurion jälkeinen liike- ja asentohäiriö)
- Parkinsonin tauti
- Multippeliskleroosi
- Halvausoireet
- Polyneuropatia (hermovaurio)
Psykiatriassa esimerkiksi potilaat, joilla on seuraavat sairaudet, hyötyvät toimintaterapiahoidosta:
- ahdistuneisuushäiriö
- Pakko-oireinen häiriö
- Stressi- ja sopeutumishäiriö
- Persoonallisuushäiriö
- Käyttäytymishäiriö
- Masennus, mania
- psykoosi
- Riippuvuushäiriöt (esim. alkoholi, huumeet, lääkkeet, uhkapelit)
Työterapia geriatriassa lääketieteessä
Etenkin ikääntyvien ihmisten itsenäisyyttä rajoittaa usein itse ikääntymisprosessi sekä sairaudet (multimorbidity). Sosiaalinen eristyneisyys tai tehtävien puute rajoittaa entisestään ikääntyneiden elämänlaatua. Äkilliset muutokset, kuten kumppanin kuolema tai tutun ympäristön menetys, voivat pahentaa tätä taipumusta ja asettaa potilaille huomattavan taakan. Toimintaterapiatoimenpiteet auttavat potilaita tottumaan muuttuviin elämänolosuhteisiin ja sopeutumaan niihin. Toimintaterapiaa käytetään myös sairauksiin, joihin liittyy luonteenmuutoksia ja muistiongelmia, kuten dementia.
Toimintaterapia lapsille
- Kehityshäiriöt tai viivästykset (esim. ennenaikaisen synnytyksen jälkeen)
- Havaintohäiriöt (aivoissa olevaa tietoa käsitellään ja arvioidaan eri tavalla)
- Fyysinen vamma
- Grafomotoriset häiriöt (kirjoitusvaikeudet)
- näkö- tai kuulovaurio
- Psyykkinen vamma
- Huomiota vajaatoimivan yliaktiivisuuden häiriö (ADHD)
- autismi
Mitä toimintaterapiaan kuuluu?
Toimintaterapiaprosessi jakautuu periaatteessa kolmeen vaiheeseen:
- Arviointi (löydösten arviointi ja tavoitteen määrittely)
- Interventio (hoidon suunnittelu ja toteutus)
- Tulos (hoidon tulosten arviointi)
Kun toimintaterapeutti on arvioinut potilaan tilanteen ja sopinut hänen kanssaan hoidon tavoitteet, hän valitsee interventioon sopivan terapiamenetelmän. Seuraavat lähestymistavat ovat käytettävissä:
- jokapäiväiseen elämään liittyvä osaamiskeskeinen
- aihekeskeinen ilmaisukeskeinen
- vuorovaikutteinen
- havaintosuuntautunut toimintasuuntautunut
Osaamiskeskeisiä arkielämään liittyviä menetelmiä
Aiheeseen liittyvät, ilmaisukeskeiset menetelmät
Tässä terapiassa potilaan tulee oppia ilmaisemaan sisäisiä tunteita luovasti ja herkistämään itseään omille tunteilleen. Toimintaterapeutti antaa potilaan maalata tai tehdä käsitöitä joko yksin tai ryhmässä. Hän yleensä myös määrittelee teeman. Hän esimerkiksi pyytää masentunutta potilasta luomaan kuvan väreistä, jotka merkitsevät hänelle iloa.
Vuorovaikutteiset menetelmät
Havaintokykyiset, toimintalähtöiset menetelmät
Täällä toimintaterapeutti opettaa potilaalle hänen sensorisia ja fyysisiä havaintojaan. Hyvin yksinkertaiset harjoitukset, kuten käsien hieronta "siilipallolla", materiaalien koskettaminen ja tunnistaminen, tärinän tunteet tai kuuman ja kylmän kokemukset vesihauteessa auttavat. Näiden uusien kokemusten kautta potilaan tulee oppia tietoisesti omaksumaan aistikokemuksia ja luokittelemaan ne oikein. Tätä terapeuttista lähestymistapaa käytetään pääasiassa psykiatrisille potilaille tai lapsille, joilla on kehityshäiriöitä.
Toimintaterapiaryhmähoidot
Jotkut toimintaterapiatoimenpiteet toteutetaan osana ryhmähoitoja. Esimerkiksi yksilöterapiassa kehitettyä sisältöä voi kokeilla ja harjoitella ryhmässä. Tämä sisältää esimerkiksi arjen taitojen harjoituksia, mutta myös aivotoimintaa harjoittavia harjoituksia henkilöille, joilla on vastaava häiriö tai dementia. Koulutusta tarjotaan:
- sosiaaliset taidot
- konfliktien ratkaiseminen
- Stressihallinta
- Suunnittelutaidot
- Havaintoharjoittelu
- Muisti
Mitkä ovat toimintaterapian riskit?
Toimintaterapiaan ei yleensä liity erityisiä riskejä. Terveysongelmia syntyy pääsääntöisesti vain, jos toimintaterapiaharjoitukset rasittavat potilasta enemmän kuin on kohtuullista.
Terapeutin liialliset vaatimukset tai potilaan epärealistiset odotukset voivat nopeasti johtaa turhautumiseen. Ylikuormitettuja potilaita on vaikea motivoida, joten tällaisissa tapauksissa hoitotavoitteet tulee määritellä uudelleen yhdessä potilaan kanssa.
Mitä minun tulee ottaa huomioon toimintaterapian jälkeen?
Jos lääkärisi on määrännyt sinulle toimintaterapiaa, hän voi yleensä suositella sopivaa toimintaterapeuttia. Muista, että hoidon onnistuminen riippuu pitkälti yhteistyöstäsi. Yritä siksi lähestyä harjoituksia motivoituneena ja avoimin mielin, vaikka se joskus vaatisikin vaivaa.