Milloin tarvitset munuaisensiirtoa?
Munuaisensiirto on joskus munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden ainoa mahdollisuus selviytyä. Tämä johtuu siitä, että parillinen elin on elintärkeä: Munuaiset erittävät aineenvaihdunnan kuona-aineita ja keholle vieraita aineita. Ne säätelevät myös kehon vesitasapainoa ja tuottavat hormoneja. Erilaiset sairaudet voivat johtaa peruuttamattomaan munuaisten vajaatoimintaan:
- diabetes
- toistuva munuaisaltaan tulehdus
- kutistunut munuainen esimerkiksi kipulääkkeiden pitkäaikaisen käytön vuoksi
- kystinen munuaissairaus (kystiset munuaiset – geneettinen sairaus, jossa nesteen täyttämiä onteloita muodostuu munuaisiin)
- virtsanpidätys munuaisissa ja kudosvaurio
- Munuaissolujen tulehdus (glomerulonefriitti)
- Korkean verenpaineen aiheuttama munuaisvaurio (nefroskleroosi)
Ensimmäinen munuaisensiirto tehtiin Yhdysvalloissa vuonna 1954.
Elävien munuaisten luovutus
Useimmat elinsiirrot (kuten sydän, keuhkot tai sarveiskalvo) tulevat kuolleilta henkilöiltä. Munuainen on poikkeus: sillä tervekin ihminen voi lahjoittaa toisen munuaisistaan munuaispotilaalle. Tällä hetkellä noin 25 prosenttia kaikista luovuttajien munuaisista Saksassa on peräisin eläviltä ihmisiltä. On osoitettu, että elävän luovuttajan munuainen toimii paremmin ja pidempään kuin kuolleen ihmisen munuainen. Tämä johtuu muun muassa siitä, että munuaisensiirto voidaan suunnitella tarkemmin ja vastaanottajalla on lyhyempi odotusaika elimeen.
Mitä minun tulee huolehtia munuaisensiirron jälkeen?
Munuaisensiirron jälkeen sinua hoidetaan siirtokeskuksessa yhdestä kahteen viikkoa, mikäli ongelmia ei ilmene. Tänä aikana lääkäri säätää tarvittavan immunosuppressiivisen hoidon yksilöllisiin tarpeisiisi: Tarvitset elinikäistä immuunijärjestelmää heikentävää lääkitystä (immunosuppressantteja), jotta se ei hylkää vierasta elintä. Näiden lääkkeiden annostus valitaan siten, että saavutetaan paras mahdollinen vaikutus mahdollisimman vähäisin sivuvaikutuksin.
Immunosuppressiivinen hoito ei ole tarpeen vain, jos munuaisen luovuttaja ja saaja ovat identtiset kaksoset.
Useimmissa tapauksissa siirretty munuainen tuottaa virtsaa heti. Joissakin tapauksissa kestää kuitenkin jonkin aikaa, ennen kuin siirretty munuainen toipuu toimenpiteestä ja palaa toimintaansa. Siihen asti dialyysihoito on välttämätöntä.
Munuaisensiirto: elinajanodote ja onnistumismahdollisuudet
Vuosilta 100–88 tehdyn Euroopan laajuisen tutkimuksen mukaan sadasta siirretystä munuaisesta 75 toimii edelleen vuoden toimenpiteen jälkeen ja 1990 viiden vuoden kuluttua.
Munuaisensiirron onnistumismahdollisuudet ovat siis yleisesti ottaen varsin hyvät – siirretty munuainen hoitaa tehtävänsä "vieraassa" elimistössä keskimäärin noin 15 vuotta. Yksittäisissä tapauksissa ennuste voi kuitenkin olla erilainen – riippuen esimerkiksi potilaan yleisestä terveydentilasta, munuaisensiirron vaatineesta perussairaudesta sekä mahdollisista toissijaisista tai liitännäissairauksista.
Heti kun siirretty munuainen ei enää pysty hoitamaan tehtäväänsä, potilas tarvitsee jälleen dialyysihoitoa; uusi munuaisensiirto saattaa olla tarpeen.