Lyhyt katsaus
- Syyt: Vaihtelee muodon mukaan, esim. virtsakivet, suurentunut eturauhanen, kasvaimet, hermovaurio tai -ärsytys, neurologiset sairaudet (multippeliskleroosi, aivohalvaus, Alzheimerin tauti jne.).
- Hoito: lantionpohjan koulutus, wc-harjoittelu, sähköhoito, sydämentahdistimet, lääkkeet, leikkaus, perussairauden hoito.
- Milloin lääkäriin? Kun valitukset syntyvät, viimeistään silloin, kun niistä tulee taakka
- Ennaltaehkäisy: älä ärsytä virtsarakkoa, juo riittävästi, rentouttavia harjoituksia, vähennä ylipainoa.
Mikä on inkontinenssi?
Inkontinenssista kärsivillä on ongelmia virtsansa tai harvemmin ulosteen hillitsemisessä. Tätä kutsutaan virtsan- tai ulosteenpidätyskyvyttömyydeksi.
Virtsankarkailu
Puhekielessä tätä oiretta kutsutaan myös "virtsarakon heikkoudeksi". Virtsarakko ei kuitenkaan aina ole syynä. Virtsankarkailulla on erilaisia ilmentymiä.
Pakkoinkontinenssi: Tässä inkontinenssimuodossa virtsaamistarve ilmaantuu äkillisesti ja hyvin usein – joskus useita kertoja tunnissa – vaikka rakko ei ole vielä täynnä. Usein sairaat eivät enää ehdi vessaan ajoissa. Virtsa tulee ulos röyhkeinä. Jotkut ihmiset kärsivät myös sekamuotoisesta inkontinenssista. Tämä on yhdistelmä stressiä ja pakkoinkontinenssia.
Ylivuotoinkontinenssi: Kun virtsarakko on täynnä, pieniä määriä virtsaa virtaa jatkuvasti ulos. Sairastuneet tuntevat usein myös jatkuvaa virtsaamistarvetta.
Virtsaputken ulkopuolinen virtsanpidätyskyvyttömyys: Myös tässä virtsaa vuotaa jatkuvasti hallitsemattomasti. Tämä ei kuitenkaan tapahdu virtsateiden kautta, vaan muiden (lääketieteellisesti: virtsaputken ulkopuolisten) aukkojen, kuten emättimen tai peräaukon kautta.
Ulosteenkontinenssi
Virtsanpidätyskyvyttömyys ja ulosteenpidätyskyvyttömyys erotetaan toisistaan. Tämä inkontinenssin muoto on harvinaisempi. Potilailla, joilla on ulosteenpidätyskyvyttömyys, on vaikeuksia säilyttää suolen sisältöä ja suolistokaasuja peräsuolessa.
Voit lukea kaiken tämän inkontinenssin syistä, hoidosta ja diagnoosista ulosteeninkontinenssia käsittelevästä artikkelista.
Inkontinenssin syyt
Tämä täyttää kaksi tärkeää tehtävää: Sen on varastoitava virtsa ja tyhjennettävä itsensä (mahdollisimman pitkälle) haluttuun aikaan. Varastoinnin aikana virtsarakon lihas rentoutuu. Tämä saa virtsarakon laajenemaan ja täyttymään. Samanaikaisesti sulkijalihas on jännittynyt, jotta virtsa ei heti virtaa uudelleen ulos virtsaputken kautta. Tyhjentyäkseen virtsarakon lihas supistuu, kun taas sulkijalihas ja lantionpohjan lihakset rentoutuvat. Virtsa virtaa ulos virtsaputken kautta.
Stressinkontinenssissa virtsarakon kaulan ja virtsaputken välinen sulkumekanismi ei enää toimi. Syitä tähän ovat esimerkiksi se, että lantionpohjakudos on vaurioitunut esimerkiksi tapaturmassa tai miehillä eturauhasleikkauksen tai naisen emättimen synnytyksen jälkeen. Vammat ja hermojen ärsytys sekä virtsarakon ulkonema laukaisevat myös stressiinkontinenssin. Lisäksi sitä suosivat riskitekijät, kuten:
- Krooninen yskä
- Raskaiden kuormien usein nostaminen
- Liikunnan puute (huonosti koulutettu lantionpohja!)
- Naisilla: lantioelimet vajoavat alaspäin, esim. kohtu roikkuu
Näissä kohdissa on olemassa riski, että sidekudos antaa periksi esimerkiksi raskauden ja synnytyksen kaltaisten rasitusten, kohdun laskun tai vaihdevuosien aikana tapahtuvien hormonaalisten muutosten vuoksi, mikä johtaa virtsanpidätyskyvyttömyyteen.
Pakkoinkontinenssi:
- Leikkauksen aiheuttama hermovaurio tai ärsytys.
- Neurologiset sairaudet, kuten multippeliskleroosi, Parkinsonin tauti, Alzheimerin tauti, aivokasvain tai aivohalvaus
- Jatkuva virtsarakon ärsytys esimerkiksi virtsarakon kivistä tai virtsatietulehduksista (kystiitti)
- Riittämättä hoidettu diabetes (diabetes mellitus): Kohonneiden verensokeritasojen tuottamat toksiinit vaikuttavat hermostoon.
- Psykologiset syyt
Refleksiinkontinenssi:
Ylivuotoinkontinenssi:
Tässä muodossa virtsarakon ulostulo on tukossa ja häiritsee virtsan virtausta esimerkiksi miehillä eturauhasen suurentuneen (kuten hyvänlaatuisen eturauhasen suurenemisen) tai virtsaputken ahtauman vuoksi. Jälkimmäinen voi johtua kasvaimesta tai virtsakivistä.
Ekstrauretraalinen inkontinenssi:
Erilaiset lääkkeet (kuten diureetit, masennuslääkkeet, neuroleptit) ja myös alkoholi voivat pahentaa olemassa olevaa virtsankarkailua.
Mitä inkontinenssille voidaan tehdä?
Inkontinenssin hoitoon on erilaisia tapoja. Yksittäisissä tapauksissa inkontinenssin hoitoa sovitetaan inkontinenssin muodon ja syyn sekä potilaan elämäntilanteen mukaan.
Biofeedback-harjoittelu: Joidenkin ihmisten on vaikea tuntea lantionpohjan lihaksia ja tietoisesti havaita ja hallita sulkijalihaksia. Biofeedback-koulutuksessa pieni anturi peräsuolessa tai emättimessä mittaa lantionpohjan supistuksia ja laukaisee visuaalisen tai akustisen signaalin. Näin potilas näkee, jännittääkö vai rentouttaako hän todella oikeita lihaksia lantionpohjan harjoitusten aikana.
WC-harjoittelu (virtsarakon koulutus): Tässä potilaan on pidettävä jonkin aikaa ns. virtsaamispäiväkirjaa. Tähän lokiin potilas kirjaa, milloin hän tunsi virtsaamistarvetta, milloin hän eritti virtsaa, kuinka paljon virtsaa erittyi ja oliko virtsaaminen hallittua vai hallitsematonta. Potilaan tulee myös huomioida, mitä ja kuinka paljon hän on juonut päivän tai yön aikana.
Suorita wc-koulutus vain lääkärin valvonnassa.
Hormonihoito: Jos inkontinenssi johtuu estrogeenin puutteesta vaihdevuosien aikana tai sen jälkeen, lääkäri määrää sairastuneelle naiselle paikallista estrogeenivalmistetta, esimerkiksi voidetta.
Katetri: Refleksiinkontinenssissa virtsarakko on ehkä tyhjennettävä säännöllisesti katetrin kautta.
Leikkaus: Ekstrauretraalinen inkontinenssi hoidetaan aina kirurgisesti, esimerkiksi sulkemalla fisteli. Jos inkontinenssi johtuu suurentuneesta eturauhasesta, myös leikkaus on yleensä tarpeen. Muuten leikkausta harkitaan virtsankarkailun yhteydessä vain, jos ei-kirurgiset hoitotoimenpiteet eivät tuota toivottua menestystä.
Virtsankarkailu: juominen oikein
Etenkin virtsankarkailun tapauksessa juominen saa yhtäkkiä ratkaisevan roolin sairastuneille: Hallitsemattoman virtsan vuotamisen pelosta he yrittävät juoda mahdollisimman vähän. Tämä ei kuitenkaan paranna tilaa – päinvastoin: riittämättömällä nesteen saannilla virtsa keskittyy enemmän rakkoon, mikä usein lisää virtsaamistarvetta ja ärsyttää virtsarakon limakalvoa.
Jos sinulla on virtsankarkailua, keskustele lääkärisi kanssa, kuinka paljon juot ja mihin aikaan päivästä. Pidät virtsaamispäiväkirjassa tarkkaa kirjaa nesteen saannistasi ja virtsaamisestasi (katso yllä: WC-harjoittelu). Näiden tietojen perusteella lääkäri suosittelee sinulle sopivat juomamäärät ja -ajat.
Apua inkontinenssiin
Inkontinenssi: Milloin lääkäriin?
Inkontinenssi: tutkimukset ja diagnoosi
Haastattelussa lääkäri kysyy ensin potilaan tarkat oireet ja sairaushistoria (anamneesi). Näin hän selvittää, mistä inkontinenssista joku kärsii, ja rajaa mahdollisia syitä tarkemmin. Mahdollisia kysymyksiä anamneesikeskustelussa ovat:
- Kuinka kauan sinulla on ollut hallitsematonta virtsavuotoa?
- Kuinka usein virtsaat?
- Koetko kipua?
- Missä tilanteissa tahatonta virtsavuotoa esiintyy?
- Tunnetko onko rakkosi täynnä vai tyhjä?
- Oletko käynyt leikkauksessa? Oletko synnyttänyt lapsen?
- Onko sinulla perussairauksia (diabetes, multippeliskleroosi, Parkinsonin tauti jne.)?
Tutkinnot
Erilaiset tutkimukset auttavat selvittämään inkontinenssia. Se, mitkä menetelmät ovat hyödyllisiä yksittäisissä tapauksissa, riippuu muun muassa inkontinenssin tyypistä ja vaikeusasteesta. Tärkeimmät tutkimukset ovat:
- Gynekologinen tutkimus: Esimerkiksi kohdun esiinluiskahdus tai emättimen esiinluiskahdus voidaan määrittää virtsankarkailun syyksi.
- Virtsa- ja verikokeet: Ne tarjoavat todisteita infektioista tai tulehduksista.
- Urodynamiikka: Virtsankarkailun tapauksessa lääkäri käyttää urodynaamisia tutkimuksia virtsarakon toiminnan arvioimiseksi. Esimerkiksi uroflowmetria käyttää elektrodeja mittaamaan virtsan määrää virtsatessa, virtsarakon tyhjenemisen kestoa sekä vatsan ja lantionpohjan lihasten toimintaa.
- Kystoskopia: Joissakin tapauksissa tämä on tarpeen esimerkiksi virtsarakon limakalvon tulehduksen tai virtsarakon kasvainten havaitsemiseksi.
- Mallitesti: Tässä kuiva malli ensin punnitaan ja asetetaan paikalleen. Määritellyn ajanjakson päätyttyä tämä malli punnitaan uudelleen määrätyllä määrällä juomista ja fyysistä rasitusta ja näyttää, kuinka paljon virtsaa on erittynyt tahattomasti.
Inkontinenssi: Ennaltaehkäisy
On olemassa useita toimenpiteitä inkontinenssin estämiseksi tai sen etenemisen estämiseksi:
Jos olet ylipainoinen, laihduta mahdollisesti. Ylipaino on tärkeä inkontinenssin riskitekijä. Se lisää painetta vatsaontelossa ja edistää siten inkontinenssia tai pahentaa olemassa olevaa inkontinenssia. Siksi ylimääräisistä kiloista kannattaa päästä eroon. Tällä on myös positiivinen vaikutus lantionpohjan harjoittelun onnistumiseen.
Syö virtsarakkoystävällistä ruokaa. Vältä virtsarakkoa ärsyttäviä ruokia, kuten kuumia mausteita tai kahvia.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Löydät vastaukset tätä aihetta koskeviin usein kysyttyihin kysymyksiin artikkelistamme Usein kysytyt kysymykset inkontinenssista.