Mikä on munanluovutus?
Munasolujen luovutuksessa kypsät munasolut poistetaan luovuttajalta. Näitä käytetään sitten keinosiemennykseen: munasolut hedelmöitetään keinotekoisesti aiotun isän siittiöillä ja istutetaan sitten vastaanottajalle, joka kantaa lapsen loppuun ja haluaa kasvattaa sen. Menettelyyn liittyy riskejä molemmille osapuolille ja siksi se on kielletty muun muassa Saksassa.
On periaatteessa kaksi tapaa saada munasoluja munien luovuttamista varten:
1. munasolujen jakaminen ja alkioiden luovutus
Koeputkihedelmöityksen (IVF) läpikäynyt nainen itse luovuttaa ylimääräiset munasolunsa, jos hän ei enää tarvitse niitä itse ("munanjako"). Periaatteessa on mahdollista vapauttaa myös jo hedelmöittyneitä munia; tätä kutsutaan alkioiden luovutukseksi. Tämä on järkevää esimerkiksi silloin, jos tarkoitettu isä ei tuota hedelmällistä siittiötä.
2. vapaaehtoinen lahjoitus
Nainen osallistuu vapaaehtoisesti hormonihoitoon, joka stimuloi munasolujen tuotantoa ja kypsymistä, ja luovuttaa sitten munat, jotka myöhemmin otetaan talteen. Niiden ainoana tarkoituksena on mahdollistaa toisen naisen raskaaksi tuleminen.
Milloin munien luovuttamisessa on järkeä?
- ovat tulleet hedelmättömiksi lääkehoidon (esim. kemoterapian) vuoksi
- ovat tulleet vaihdevuodet varhain (ennen 40 vuoden ikää – ennenaikaiset vaihdevuodet)
- haluaisi saada lapsia vanhempana vaihdevuosien jälkeen
- on geneettisiä sairauksia
- joilla on vaikea endometrioosi
- heillä on ollut useita epäonnistuneita keinosiemennysyrityksiä omilla munilla
Munasolujen luovuttamisen vaatimukset
Naisen, joka haluaa luovuttaa munasoluja, tulee olla mahdollisimman nuori ja käydä lääkärintarkastuksessa tartuntatautien varalta. Tämä estää mahdollisen sairauksien, kuten HIV:n tai hepatiitin, leviämisen. Lisäksi hänen tulee olla hyvässä yleiskunnossa ja – tietysti – hedelmällinen.
Lapsia haluavalla naisella tulee olla terve ja toimiva kohtu munasolun luovutuksen vastaanottajana, jotta munasolujen istuttaminen onnistuu.
Munanluovutusmenettely
Jatkossa munasolun luovutuksen yhteydessä kypsät munasolut otetaan talteen pistoksen avulla ja hedelmöitetään koeputkessa aiotulla isän siittiöllä. Jos tämä toimii, hedelmöittyneet munat (tsygootit) jäätyvät. Vastaanottajan kohtu valmistellaan sitten. Tämä tehdään käyttämällä erityistä hormonihoitoa, joka stimuloi kohdun limakalvon kertymistä ja verenkiertoa. Kun vastaanottajan kohtu on valmis, yksi tai useampi (sulatettu) tsygootti istutetaan.
Lääkäri päättää yhdessä tulevien vanhempien kanssa, kuinka monta hedelmöitettyä munasolua käytetään. Hän ottaa huomioon myös lääketieteelliset löydökset ja äidin iän. Useimmissa tapauksissa munasolujen luovuttamiseen käytetään kahta tsygoottia.
Jos hedelmöittyneen munasolun istutus onnistui – eli jos vastaanottaja on tullut raskaaksi – raskautta valvoo gynekologi tuttuun tapaan.
Munasolujen luovuttamisen riskit
Hormonihoito, joka luovuttajan on suoritettava, voi olla psyykkisesti ja fyysisesti stressaavaa. Itse munanotto on kirurginen toimenpide, johon liittyy riskejä, kuten tarvittava anestesia.
Emotionaalista taakkaa ei myöskään pidä aliarvioida. Monet munasoluluovutuksen saaneet naiset eivät kerro siitä sukulaisilleen ja ystävilleen – peläten joutuvansa ymmärtämättömyyteen. Raskauden syntymisestä tulee kuitenkin kertoa hoitavalle gynekologille viimeistään myöhemmän raskaustuen yhteydessä Saksassa. Tämä johtuu siitä, että raskaana olevat naiset munasolun luovutuksen jälkeen luokitellaan korkean riskin potilaiksi Saksassa:
Kokemus osoittaa, että tiettyjen korkean verenpaineen muotojen (hypertensiivinen raskaussairaus) riski lisääntyy merkittävästi raskaana olevalla naisella. Asiantuntijat suosittelevat siksi odottavan äidin tarkkaa seurantaa.
Munasolujen luovuttamisen oikeudellinen tilanne
Monet Euroopan unionin maat ovat laillistaneet lääkäreiden suorittaman munasolun luovuttamisen viime vuosina. Saksa ei kuitenkaan salli sitä eikä myöskään alkioiden luovuttamista. Tätä säännellään vuoden 1990 alkioiden suojelulaissa, jonka tarkoituksena on estää sijaisäitiys ja kaupallinen hyväksikäyttö. Tämä johtuu siitä, että munasoluja luovuttava nainen ottaa terveysriskejä – toisin kuin miehet, jotka luovuttavat siittiöitä, mikä ei ole laissa säädeltyä.
Saksan munasolujen luovutuskiellon vuoksi monet parit, jotka haluavat lapsia, matkustavat muihin EU-maihin tai ympäri maailmaa, joissa munasolujen luovuttaminen on laillista. Suosittuja klinikoita on Tšekissä, Espanjassa, Puolassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.
Ulkomailla onnistuneen munasolun luovutuksen jälkeen naista ei voida asettaa syytteeseen Saksassa. Raskaana oleva nainen jatkaa normaalia sairaanhoitoa Saksassa toimenpiteen jälkeen. Saksassa laillisen äitiyden ottaa lapsen synnyttänyt nainen.
Muista muistaa myös munia ulkomaille luovutettaessa: maasta riippuen lapset eivät välttämättä pysty jäljittämään geneettisiä juuriaan myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että lahjoitus on usein nimetön.
Munanluovutus: Menestysnäkymät
Munasolujen luovuttajat ovat yleensä nuoria, mikä on hyvä edellytys onnistuneelle hedelmöittymiselle ja sikiön kehitykselle. Kuitenkin myös vastaanottajan tila ja ikä ovat tärkeitä. Keskimäärin tilastollinen todennäköisyys munasolun luovutuksen onnistumiselle on 30-45 prosenttia.