Lintuinfluenssa: Kuvaus
Lintuinfluenssa on itse asiassa yleinen termi, jota asiantuntijat käyttävät kuvaamaan lintuinfluenssavirusten aiheuttamaa eläintautia. Se tunnetaan myös lintuinfluenssana tai lintuinfluenssana, ja se vaikuttaa yleensä kanoihin, kalkkunoihin ja ankoihin, mutta myös luonnonvaraisiin lintuihin, jotka tuovat sen lihotustiloille.
Lintuinfluenssan aiheuttavat influenssa A -virukset, joita on useita alaryhmiä (alatyyppejä). Jotkut näistä eivät näytä leviävän ihmisiin ollenkaan, kun taas toiset voivat aiheuttaa tartunnan erittäin läheisessä kosketuksessa siipikarjan kanssa. Tähän mennessä maailmanlaajuisesti on raportoitu noin 1000 lintuinfluenssatapausta, joista suurin osa Aasiassa. Patogeenin alatyypistä riippuen 20–50 prosenttia tartunnan saaneista on kuollut.
Influenssa A -virusten alatyypit
Jotkut näistä lintuinfluenssan alatyypeistä voivat aiheuttaa vakavia sairauksia sairastuneille linnuille (esim. H5N1). Niitä kuvataan erittäin patogeenisiksi. Muut alatyypit aiheuttavat vain lieviä oireita tai ei ollenkaan oireita tartunnan saaneilla eläimillä ja ovat siksi matalapatogeenisiä (esim. H7N7). Alatyyppejä, jotka voivat tartuttaa myös ihmisiä, kutsutaan ihmispatogeenisiksi.
Lintuinfluenssa: oireet
Lintuinfluenssavirukset vaikuttavat pääasiassa hengitysteihin. Siksi oireet, jotka yleensä ilmaantuvat yhtäkkiä, ovat yleensä flunssan kaltaisia:
- korkea kuume
- yskä
- hengenahdistus
- kipeä kurkku
Noin puolessa tapauksista potilaat valittavat myös ruoansulatuskanavan vaivoja. Nämä sisältävät
- ripuli
- vatsakipu
- pahoinvointi oksentelu
Lintuinfluenssa: syyt ja riskitekijät
Lintuinfluenssa voi esiintyä ihmisillä, jos taudinaiheuttajat, jotka muutoin vaikuttavat vain siipikarjaan, tarttuvat ihmisiin. Tämä vaatii yleensä hyvin läheistä kosketusta eläinten kanssa, koska lintuinfluenssan taudinaiheuttajat eivät itse asiassa ole hyvin sopeutuneet ihmisen elimistön olosuhteisiin. Monissa tapauksissa tiedetään, että sairaat ihmiset asuivat läheisessä kotieläintensä kanssa.
Infektion aikana virukset kiinnittyvät pääasiassa hengitysteitä reunustavan ylimmän solukerroksen (epiteelin) soluihin. Ihmisillä ja linnuilla on erilainen epiteeli, minkä vuoksi jokainen kosketus viruksen kanssa ei johda ihmisten sairauksiin. Etenkin virusalatyypit H7N9 ja H5N1 ovat aiemmin tarttuneet ihmisiin. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että virus voi yksittäistapauksissa tarttua ihmisestä toiseen.
Lintuinfluenssavirus H5N1
Koreasta joulukuun puolivälissä 2003 alkaneen suuren lintuinfluenssaepidemian laukaisi H5N1-alaryhmä.
Lintuinfluenssavirus H7N9
Vuonna 2013 Kiinassa ilmoitettiin ensimmäiset ihmisten tapaukset lintuinfluenssan uudesta alatyypistä H7N9. Vahvistettuja tapauksia on yli 1,500 600, joista vähintään 24.02.2021 on kuollut (58). Keskimääräinen puhkeamisikä oli XNUMX vuotta, ja miehiä sai enemmän kuin naiset tähän lintuinfluenssan muotoon.
Muut alatyypit
Tiedossa on yksittäisiä tapauksia, joissa ihmiset sairastuivat lintuinfluenssan alatyyppeihin H5N6, H7N2 ja H3N2. Osa sairastuneista kuoli.
Helmikuussa 2021 kerrottiin, että Venäjällä sijaitsevalla siipikarjatilalla seitsemän työntekijää oli saanut erittäin patogeenisen tyypin A (H5N8) taudin vuonna 2020. Tauti oli lievä, eikä ihmisestä ihmiseen tarttunut.
Sairastumisriski Saksassa
- Ihmiset, jotka työskentelevät siipikarjankasvatuksessa tai lihanjalostusteollisuudessa
- Eläinlääkärit ja erikoislaboratorioiden työntekijät
- Ihmiset, jotka käsittelevät kuolleita luonnonvaraisia lintuja
- Ihmiset, jotka syövät siipikarjaa, jota ei ole kypsennetty kunnolla
- Vanhukset, kroonisesti sairaat ja raskaana olevat naiset (he ovat myös alttiimpia "normaalille" flunssalle)
Lintuinfluenssa: testit ja diagnoosi
Lintuinfluenssan diagnoosin tekemiseksi lääkärisi kysyy ensin sairaushistoriaasi. Hän kysyy sinulta muun muassa seuraavat kysymykset:
- Oletko ollut lomalla äskettäin?
- Oletko hoitanut luonnonvaraisia lintuja?
- Oletko joutunut kosketuksiin raa'an siipikarjanlihan kanssa?
- Milloin aloit sairastella?
- Tuliko oireet yhtäkkiä?
- Kärsitkö hengenahdistuksesta?
Tätä seuraa fyysinen tarkastus. Lääkäri kuuntelee muun muassa keuhkojasi, mittaa lämpötilasi ja katsoo kurkkuasi.
Lintuinfluenssa: Hoito
Jos lintuinfluenssaa epäillään, on ensin potilas eristettävä, jotta vältetään mahdollinen tartunta muihin ihmisiin ja siten taudin leviäminen. Viruslääkkeet (neuraminidaasin estäjät, kuten zanamiviiri tai oseltamiviiri) voivat estää virusten leviämisen kehossa. Ne ovat kuitenkin tehokkaita vain, jos ne annetaan lyhyen ajan kuluessa tartunnasta.
Jos infektio on ollut jo jonkin aikaa, lintuinfluenssaa voidaan hoitaa vain oireenmukaisesti eli oireiden lievittämiseksi. Syytä itseään – lintuinfluenssavirusta – ei silloin voida enää hoitaa suoraan. Lintuinfluenssan oireenmukainen hoito sisältää
- Riittävä nesteen ja suolan saanti
- happea
- kuumetta alentavat toimenpiteet (esimerkiksi antamalla parasetamolia tai vasikkakompresseja)
Lapsille ei pidä antaa asetyylisalisyylihappoa (ASA) kuumeen hoitoon. Muuten lintuinfluenssaviruksen yhteydessä voi kehittyä hengenvaarallinen sairaus, Reyen oireyhtymä.
Lintuinfluenssa: taudin kulku ja ennuste
Lintuinfluenssaviruksen tartunnan ja taudin puhkeamisen välinen aika (itämisaika) on keskimäärin kahdesta viiteen vuorokautta. Se voi kuitenkin kestää jopa 14 päivää. Kuten edellä mainittiin, flunssan kaltaiset oireet ovat tyypillisiä lintuinfluenssalle. Keuhkokuume on usein komplikaatio – vakava hengenahdistus, jota esiintyy keskimäärin kuusi päivää sairauden alkamisen jälkeen, on merkki tästä. Keuhkokuume voi olla niin vakava, että sairaat kuolevat hengitysvajaukseen. Tämä havaitaan yli puolella potilaista.
Lintuinfluenssatapaukset 1990-luvulla tappoivat todennäköisemmin vanhuksia, kun taas vuonna 2013 tapauksiin kuoli monet lapset.
Lintuinfluenssa: ehkäisy
On edelleen hyvin epätodennäköistä, että ihmiset saisivat lintuinfluenssatartunnan. Kuten muidenkin ihmisiin tarttuvien eläintautien kohdalla, kosketusta taudinaiheuttajaan tulee kuitenkin välttää aina kun mahdollista. Siksi seuraavat vinkit:
- Paista tai keitä siipikarjaa ja munia – virus kuolee nopeasti altistuessaan kuumuudelle. Se kuitenkin säilyy alhaisissa lämpötiloissa pakastimessa.
- Pese kätesi raa'an siipikarjanlihan käsittelyn jälkeen (esim.
- Älä koske eläviin lintuihin – tai muihin pintoihin, joiden kanssa eläimet ovat olleet kosketuksissa – maissa, joissa tiedetään akuutteja lintuinfluenssaepidemia.
Ilmoitusvelvollisuus
Potilasta hoitavan lääkärin tulee ilmoittaa toimivaltaiselle terveysviranomaiselle paitsi ihmisillä todetusta lintuinfluenssatapauksesta tai lintuinfluenssan aiheuttamasta kuolemasta, vaan myös lintuinfluenssaepäilystä on ilmoitettava. Näin taudintorjuntatoimenpiteet voidaan aloittaa ajoissa ja taudin leviäminen ehkäistä.
Jos siipikarjatilan eläin sairastuu lintuinfluenssaan, yleensä koko lintukanta lopetetaan varotoimenpiteenä.